Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2018

Priden lukuhaaste: Shira Glassman - Knit One, Girl Two

Julkaistu: 2017
Sivumäärä 68 s.
Arvio: 3/5

Ostettu

Pride-viikon haastepostaukset jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa on Shira Glassmanin Knit One, Girl Two, jolla on jotenkin tosi kiva kansi, kuten jo aiemmassa kirjavinkkipostauksessani mainitsin. Luulen, että se on tuo kannen pirteä vihreä väri, joka minua kiehtoo.

En tiedä, voiko Knit One, Girl Twota sanoa varsinaisesti lyhytromaaniksi, sen verran lyhyt se tosiaan on. Ehkä ylipitkä novelli voisi olla määrittelynä parempi? Tarinassa indievärjääjä Clara hakee inspiraatiota uuteen sukkalankaklubiinsa, kun näkee yllättäen eräässä galleriassa Daniellen värikkäät maalaukset. Maalausten värimaailma sopii sukkalankoihin kuin langankierto pitsineuleeseen ja Clara ottaa Danielleen yhteyttä ehdottaakseen yhteistyötä. Claran iloksi Danielle kiinnostuu ehdotuksesta oitis ja osoittautuu muutenkin varsin kauniiksi ja mielenkiintoiseksi naiseksi.

Kirjan/novellin lähtökohdat olivat oikein mielenkiintoiset, koska tässä liikutaan kuitenkin neulonnan ja neulelankojen maailmassa, joka on minulle varsin tuttu. Erinäistä namedroppailua olikin ihan mukava määrä, mutta olisi saanut olla enemmänkin, koska olin epänormaalin kiinnostunut siitä, että millä ohjeella fiktiivinen Clara oli esittelemänsä pitsihuivin oikein neulonut. Samalla tosin pohdiskelin, että kuinka paljon juonesta menee ohi, jos kansainvälinen neuleyhteisö ei ole tuttu tai lukija ei tiedä, millaisella fanaattisuudella käsinvärjättyyn sukkalankaan siellä suhtaudutaan.

Lyhyydestään huolimatta minulla oli yllättävän suuria vaikeuksia saada luettua kirjaa loppuun. Eniten tämä ehkä johtui siitä, että en oikein saanut päähenkilöistä kunnon otetta. Tarinan lyhyyden vuoksi päähenkilöiden persoonallisuuden kehitys jäi aika pinnalliseksi, eikä kovin syvälle päästy siihen, millaisia ihmisiä Clara ja Danielle lopulta oikein ovat. Toisaalta kirja nojasi aika voimakkaasti myös siihen, että lukijalla on kohtalaisen hyvät perustiedot juutalaisuudesta, joka selvästi on tärkeä peruskivi molempien naisten identiteetissä. Jos siis lukija ei tiedä, millainen merkitys esim. juutalaisella sapatilla on tai millaisia perinteitä siihen liittyy, menee taas kohtalaisen olennaisia asioita juonesta jälleen kerran ohi.

Koska kirjassa keskityttiin melkein enemmän lankojen käsinvärjäyksen ongelmien pohdintaan kuin sen päähenkilöihin, jäi Claran ja Daniellen välinen romanssikin aika mitäänsanomattomaksi. Naisten välinen suhde ei ehdi kirjan aikana juurikaan kehittyä ja se on vielä varsin alkutekijöissään, kun kirja jo loppuu. Jotenkin myös tuntui, että naisten välille ei synny oikein minkäänlaista jännitettä, joten kun he lopulta ilmaisevat toisilleen keskinäisen kiinnostuksensa, ei se minussa lukijana herättänyt oikein minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen.

Clara ja Danielle vaikuttivat kuitenkin oikein mukavilta henkilöiltä, joiden maailma olisi varmasti avautunut aivan eri lailla, jos tarinassa olisi ollut esim. 100 sivua lisää. Kaiken kaikkiaan tämä kirja menee kategoriaan "ihan kiva". Mielenkiintoista on, että Glassmanin kirjoittama Cinnamon Blade-kirja on tämän kirjan sisartarina. Clara ja Danielle kun ovat molemmat innoissaan Captain Werewolfin fiktiivisestä maailmasta, johon Cinnamon Blade kuuluu ja kuluttavat tähän liittyvää fanifiktiota. Sen kirjan kuitenkin varmasti vielä luen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti