Julkaistu: 2005Sivumäärä 448 s.
Arvio: 5/5
Ostettu
Romantiikkagenrestä löytyy tyylisuuntia joka lähtöön, joten tänään on vuorossa romantiikalla höystettyä scifiä. Tosin heti kärkeen täytyy sanoa, että "joku jossain" mainitsi tämän kirjan olevan paremminkin avaruuteen sijoittuvaa fantasiaa, koska tässä ollaan taikuuden kanssa tekemisissä. Itse sanon, että tässä on genreraja, jota en enää onnistu tunnistamaan.
Joka tapauksessa kirjassa Gillaine Davré joutuu tekemisiin varsin kummallisen ongelman kanssa. Hän on taistelun tuoksinnassa siirtynyt jostain syystä hetkessä 300 vuotta tulevaisuuteen ja saakin järkytyksekseen huomata, että noiden 300 vuoden aikana hänestä on tehty kaikkien palvoma jumalatar. Gillie ei tunne itseänsä erityisen pyhäksi, mutta toisaalta totuuden esiin tuominen romuttaisi tuhansien ihmisten uskon. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Gillie ihastuu admiraali "Mack" Makarianiin, joka sattuu olemaan itsekin harras uskovainen ja "Lady Kiasidiran" uskollinen seuraaja. What to do, what to do? Kun Mackin johtamaa avaruusasemaa uhkaa vaara, on Gillien tehtävä päätös, joka saattaa tosin käydä hänelle itselleen varsin kalliiksi.
Linnea Sinclairin nimi nousee esiin säännöllisin väliajoin, kun puhutaan spefin suuntaan kallistuvasta romantiikasta. Genrestä toki löytyy suuri joukko kaikenlaisella uskomattomalla fysiikalla varustettuja sinisiä alieneita, mutta tämmöistä perinteisempään scifiin nojautuvaa kirjallisuutta ei kovin usein tule vastaan. Sinclairilta usein suositellaan myös Games of Command-kirjaa.
Pidin Gillianista ja Mackista valtavasti. Kirjan lähtökohdat olivat jotenkin herkullisen kutkuttavat ja pohdiskelivat sitä, mitä tapahtuu, kun kertomukset muuttuvat legendoiksi ja siitä vähitellen myyteiksi. Jotenkin Gillianin "mutta minähän olen vain se tyyppi, joka tykkää juoda itsensä satunnaisesti humalaan lentokenttäbaareissa ja pelata biljardia! Miten te minusta voitte jumalattaren vääntää"-ihmettely oli jotenkin tavattoman huvittavaa.
Mackista tuli minulle väistämättä mieleen Babylon 5:n John Sinclair, mutta tämä todennäköisesti johtui enimmäkseen kirjan avaruusasemalle sijoittuvasta miljööstä. Tosin mitä nyt B5:sta tässä kohtaa enää reilun 20 vuoden jälkeen muistan, niin kertomuksissa oli paljon samaa. Molemmissa avaruusaseman johtaja yrittää luotsata joskus hyvinkin kurittoman väestön kohti valoisampaa tulevaisuutta. Mackista oli tosin muutenkin hauskaa lukea, hän kun oli jotenkin niin hellyyttävän lääpällään Gillieen suurimman osan aikaa.
Rauhallisia hetkiä ja toimintaa oli kirjassa sopivassa suhteessa ja mielenkiintoni tarinaa kohtaan pysyi yllä koko ajan. Jos jostain valittaisin niin siitä, että kirja oli suorastaan jopa liian lyhyt kohtuullisesta sivumäärästään huolimatta. Loppuun yritettiin survoa ihan liikaa tapahtumia, jolloin niiden uskottavuus kärsi. Lopullista konfliktia haudottiin aivan liian pitkään, kun sitä olisi voitu tarkastella syvällisemmin jo aikaisemmassa vaiheessa. Minua jäi myös mietityttämään se, että no mitäs tästä nyt sitten eteenpäin? Kirjan suurimpaan ongelmaan kun ei järkevää ratkaisua oikein saatu aikaiseksi ja kirja jäi suorastaan huutamaan jatko-osaa, jota ei siis valitettavasti kuitenkaan ole olemassa.
Siclair kuitenkin vakuutti minut taidoistaan siinä määrin, että Games of Commandin luen häneltä ehdottomasti!
