Priden lukuhaaste: Austin Chant - Peter Darling

Julkaistu: 2017
Sivumäärä 207 s.
Arvio: 4/5

Ostettu

Pride-kuu on parhaillaan käynnissä ja Yöpöydän kirjat-blogissa on sopivasti tällä viikolla Pride-viikon lukuhaaste. Ajattelin osallistua haasteeseen ainakin kahdella kirjalla, joista tämä Austin Chantin Peter Darling on ensimmäinen. Aiemmin tässä kuussa esittelin jo mielenkiintoisia sateenkaarikirjoja.

Peter Darling jatkaa Peter Panin tarinaa. Peterin elämä tosimaailmassa on käynyt tukalaksi ja hän päättää palata Mikä-Mikä-maahan, jossa saa elää poikana, joksi itsensä tuntee. Poika, joka ei koskaan kasva aikuiseksi on kuitenkin tehnyt juuri niin ja asiat Mikä-Mikä-maassa ovat varsin erilailla kuin ennen. Peter joutuu tosissaan pohtimaan omaa johtajuuttaan ja suhtautumistaan Mikä-Mikä-maan muihin asukkaisiin, kun sotaleikit käyvätkin yllättäen verisiksi. Aikuisten maailmassa kun taistelu merirosvoja vastaan ei olekaan vain hauskaa kiusantekoa eikä jokaisesta haavasta välttämättä selvitä, ainakaan ilman suuria uhrauksia.

Omalla tavallaan hämmentävä on itse Kapteeni Koukku, jonka Peter näkeekin yllättäen aivan toisessa valossa. Peterin on myös päätettävä, mitä tehdä niille tunteille, joita Koukku hänessä herättää.

Pidin todella paljon kirjan maailmanrakentelusta. Peter Pan ei ole satuna ollut oikein koskaan suosikkini, enkä ole pitänyt sitä erityisen kiinnostavana. Olikin siis mukavaa huomata, miten raikkaalla tavalla kirjailija sai uudistettua Peter Panin tarinaa. Myös Peterin transidentiteetti oli nivottu mukaan uskottavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Itse Mikä-Mikä-maan olemassaolo sen sijaan tuntui välillä melkein metaforalta (jota se mahdollisesti on toki alunperinkin tarkoitettu olemaan), kunnes sitten taas jokin tekijä veti tarinan tiukemmin paremminkin fantasian puolelle. Jännitystä ja odottamattomia käänteitä kirjassa riitti.

Aivan täysiä pisteitä en kuitenkaan kirjalle anna, koska tarinan lyhyyden lisäksi ongelmia oli myös juonen rytmityksessä. Koukku ja Peter viettävät loppujen lopuksi aika vähän aikaa keskenään, joten heidän rakkaustarinansa kehittyy vähän turhankin nopeasti. Osan lukuisista kaksintaistelukohtauksista olisi oikein hyvin voinut käyttää vaikka Koukun ja Peterin väliseen keskusteluun. Samoin päähenkilöiden kasvulle olisi voinut antaa enemmän aikaa, jolloin siitä olisi tullut monisyisempää. Myös loppu tulee aika töksähtäen ja ainakin minulle jäi fiilis, että no okei, mitäs nyt sitten? Ehkä juuri tämän vuoksi loppu ei tuntunut täysin uskottavalta.

Suosittelen kuitenkin kirjaa oikein lämpimästi, koska se tuo Peter Panin taruun aivan uusia syvyyksiä ja viihdyin tarinan parissa oikein mainiosti!

Suosikkihyllystä: Grace Draven - Radiance

Julkaistu: 2015
Sivumäärä 297 s.
Arvio: 5/5

Ostettu

Radiance ja Grace Draven on tullut minulla vastaan useammalla eri arvostelusivustolla nyt viime aikoina, joten vaikutti olevan hyvä aika kirjoittaa kirjasta myös tänne blogiin. Radiance oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista.

Brishen ja Ildiko ovat aina tienneet paikkansa kuninkaallisissa suvuissaan. Brishen Bast-Haradisin kuningaskunnan nuorimpana prinssinä ja Ildiko Gaurin kuninkaan sisarentyttärenä (vai veljentyttärenä? En enää muista) tietävät, että heidän ainoa arvonsa suvulleen ja maalleen on mennä hyviin naimisiin ja samalla lisätä sukujensa vaikutusvaltaa. Kummallekin tulee kuitenkin järkytyksenä se, että heitä ollaan nimenomaan naittamassa toisilleen, heidän maidensa asukkaat nimittäin ovat kirjaimellisesti kuin yö ja päivä, Ildikon kansa päiväsaikaan eläviä ihmisiä ja Brishenin harmaaihoisia yöeläjiä. Asiaa ei helpota se, että Brishen ja Ildiko toteavat jo ensi tapaamisella toisen olevan suorastaan luotaantyöntävän näköinen. Velvollisuudet on silti hoidettava ja Ildiko ja Brishen päättävät pärjätä hankalassa tilanteessa parhaan kykynsä mukaan ja olla ystävinä toistensa tukena.

Kirja vakuutti minut jo heti alkumetreillä siitä, että nyt olen lukemassa jotain minulle ihan uudenlaista juttua. Aika useinhan romantiikkagenressä nämä pakkoavioliittotarinat menevät niin, että molemmat päähenkilöt kapinoivat avioliittoa vastaan aivan viimeiseen saakka ja konflikti lypsetään siitä, miten he lopulta huomaavat olevansa naimisissa yllättäen ihan mukiinmenevän tyypin kanssa. Radiancessa lähtökohta on raikkaalla tavalla erilainen. Brishen ja Ildiko jo lähtökohtaisestikin tietävät, että heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin avioliitto ja ovat oikeastaan koko elämänsä vain odottaneet, kenet sukulaiset heille puolisoksi valitsevat. Avioliitossa ei tämän vuoksi ole siis mitään kapinoitavaa, näin on vain määrätty tapahtumaan.

Kirjan lukemisesta on minulla jo useampi kuukausi aikaa, mutta muistelen edelleen lämmöllä sitä kohtausta, kun Ildiko ja Brishen ensimmäisen kerran kohtaavat ennen häitä. Molempien lähestymistapa tulevaan avioliittoon on jotenkin niin ihastuttavan järkiperäinen. He toteavat, että kumpaakaan ei toisen ulkonäkö erityisesti viehätä, mutta tekevät silti päätöksen olla ystäviä ja selvitä uudesta haasteesta yhdessä, tiiminä.

Tässä kirjassa ei ole instalove-elementtiä. Päähenkilöistä tulee ensin hyvät ystävät ja kun he huomaavat, että heillä on yhteistä aika tavalla, kehittyy rakkaus vasta hiljalleen myöhemmin. He myös piikittelevät toisiaan lämpimän humoristisesti toistensa ulkonäöstä, kunnes lopulta huomaavatkin arvostavansa toisissaan juuri näitä ominaisuuksia, jotka alkuun tuntuivat niin vastenmielisiltä.

Vaikka päähenkilöt ovat ehdottomasti tarinan paras osa, on maailmanrakentelu kirjassa myös kiehtovaa. Ildikon ja Brishenin rodut toimivat omilla tavoillaan, omien moraalisäännöstensä mukaan. Minulle jäi lisäksi tunne, että Radiancessa nähdään vain pieni osa sitä laajaa maailmaan, johon kirjan tarinat sijoittuvat. Draven on kirjoittanut myös Master of Crows-kirjasarjaa, mutta en sitten tiedä, sijoittuuko se tähän samaan maailmaan.

Radiance aloittaa Wraith Kings-kirjasarjan ja Ildikon ja Brishenin tarina jatkuu ainakin yhden novellin ja kirjan verran. Radiance toimii tästä huolimatta ihan hyvin myös itsenäisenä kertomuksena. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi niille fantasian lukijoille, jotka eivät yleensä pidä romantiikan salamarakkausjuonikuvioista.