Priden lukuhaaste: Austin Chant - Peter Darling

Julkaistu: 2017
Sivumäärä 207 s.
Arvio: 4/5

Ostettu

Pride-kuu on parhaillaan käynnissä ja Yöpöydän kirjat-blogissa on sopivasti tällä viikolla Pride-viikon lukuhaaste. Ajattelin osallistua haasteeseen ainakin kahdella kirjalla, joista tämä Austin Chantin Peter Darling on ensimmäinen. Aiemmin tässä kuussa esittelin jo mielenkiintoisia sateenkaarikirjoja.

Peter Darling jatkaa Peter Panin tarinaa. Peterin elämä tosimaailmassa on käynyt tukalaksi ja hän päättää palata Mikä-Mikä-maahan, jossa saa elää poikana, joksi itsensä tuntee. Poika, joka ei koskaan kasva aikuiseksi on kuitenkin tehnyt juuri niin ja asiat Mikä-Mikä-maassa ovat varsin erilailla kuin ennen. Peter joutuu tosissaan pohtimaan omaa johtajuuttaan ja suhtautumistaan Mikä-Mikä-maan muihin asukkaisiin, kun sotaleikit käyvätkin yllättäen verisiksi. Aikuisten maailmassa kun taistelu merirosvoja vastaan ei olekaan vain hauskaa kiusantekoa eikä jokaisesta haavasta välttämättä selvitä, ainakaan ilman suuria uhrauksia.

Omalla tavallaan hämmentävä on itse Kapteeni Koukku, jonka Peter näkeekin yllättäen aivan toisessa valossa. Peterin on myös päätettävä, mitä tehdä niille tunteille, joita Koukku hänessä herättää.

Pidin todella paljon kirjan maailmanrakentelusta. Peter Pan ei ole satuna ollut oikein koskaan suosikkini, enkä ole pitänyt sitä erityisen kiinnostavana. Olikin siis mukavaa huomata, miten raikkaalla tavalla kirjailija sai uudistettua Peter Panin tarinaa. Myös Peterin transidentiteetti oli nivottu mukaan uskottavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Itse Mikä-Mikä-maan olemassaolo sen sijaan tuntui välillä melkein metaforalta (jota se mahdollisesti on toki alunperinkin tarkoitettu olemaan), kunnes sitten taas jokin tekijä veti tarinan tiukemmin paremminkin fantasian puolelle. Jännitystä ja odottamattomia käänteitä kirjassa riitti.

Aivan täysiä pisteitä en kuitenkaan kirjalle anna, koska tarinan lyhyyden lisäksi ongelmia oli myös juonen rytmityksessä. Koukku ja Peter viettävät loppujen lopuksi aika vähän aikaa keskenään, joten heidän rakkaustarinansa kehittyy vähän turhankin nopeasti. Osan lukuisista kaksintaistelukohtauksista olisi oikein hyvin voinut käyttää vaikka Koukun ja Peterin väliseen keskusteluun. Samoin päähenkilöiden kasvulle olisi voinut antaa enemmän aikaa, jolloin siitä olisi tullut monisyisempää. Myös loppu tulee aika töksähtäen ja ainakin minulle jäi fiilis, että no okei, mitäs nyt sitten? Ehkä juuri tämän vuoksi loppu ei tuntunut täysin uskottavalta.

Suosittelen kuitenkin kirjaa oikein lämpimästi, koska se tuo Peter Panin taruun aivan uusia syvyyksiä ja viihdyin tarinan parissa oikein mainiosti!

Hyllynlämmittäjä-haaste 2018

En saa itseäni pidettyä näistä haasteista nyt erossa. Helmet-haasteen lisäksi ilmoittauduin Lukupino-blogin Yhdysvallat-haasteeseen ja kun näin tämän Hyllynlämmittäjät, niin pakkohan siihenkin oli mukaan lähteä. Sitten olisi vielä Kuukauden kieli-haaste ja Runo-haaste ja ja... Pelkään pahoin, että lähden mukaan kaikkeen, mutta en saa mitään oikeasti aikaisesti.

Tässä on kuitenkin tämän vuoden hyllynlämmittäjäni:

Minullahan on oikeasti niin paljon kirjoja, että melkein koko huushollini on hyllynlämmittäjillä vuorattu, mutta näihin nyt tänä vuonna päädyin. Mukaan tarttui muutama "ai minulla on tämäkin", pari "häpeäkseni myönnän, että lukematta on edelleen" höystettynä "olisi pitänyt lukea jo ajat sitten"-teoksilla ja lisäksi ne pakolliset "saapa nähdä saanko näitä luettua tänäkään vuonna". Ainakin nuo kaksi tietokirjaa ovat sellaisia, että niiden lukeminen on paras aloittaa nyt heti, muuten en saa niitä tämän vuoden puolella valmiiksi ikipäivänä.

1. Kaari Utrio: Saippuaprinsessa. Näissä Kaari Utrion 1800-luvulle sijoittuvissa kirjoissa on se huono puoli, että kannet muistuttavat kaikki toisiaan. Olen aika varma, että tätä nimenomaista kirjaa en ole lukenut, mutta pidätän oikeuden vaihtaa kirjaa, jos olenkin.

2. Enni Mustonen: Lapinvuokko. Minulla on ollut koko Pohjantuulen tarinoita-trilogia hyllyssä jo ties kuinka kauan.

3. Maria Turtschaninoff: Maresi. Tämä kirja täyttää ainakin kahden yllämainitun kategorian tunnusmerkit.

4. Jean Rhys: Wide Sargasso Sea. Eräänlainen Jane Eyren esiosa, tosin olen käsittänyt, että tässä soudellaan aika synkissä vesissä.

5. Milla Keränen: Sisilian ruusu. Tämän olen joskus hankkinut ja samantien unohtanut.

6. Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat. Englanniksi sanottaisiin että ditto eli ks. yllä.

7. Sarah Addison Allen: The Peach Keeper. Allen kirjoittaa aivan ihania, maagisella realismilla höystettyjä kirjoja ja on yksi suosikkikirjailijoistani. Olen huono fanittamaan mitään, joten myös suosikkien teokset päätyvät minulla helposti hyllynlämmittäjiksi.

8. Neil MacGregor: A History of the World in 100 Objects. MacGregor on British Museumin johtaja ja kirjaan valitut esineet ovat ymmärtääkseni museon kokoelmissa.

9. Judith Flanders: The Victorian House. Olen lukenut Flandersilta aiemmin kirjan Consuming Passions, joka oli hyvin mielenkiintoinen katsaus viktorianaikaisen kulutusyhteiskunnan nousuun.

10. Deanna Raybourn: City of Jasmine. Toinen suosikkikirjailija. Raybourn on kirjoittanut sen ainoan kirjan (Silent on the Moor), jonka ilmestymistä odotin kuin kuuta nousevaa, hankin e-kirjana välittömästi ilmestymispäivänä ja luin loppuun, vaikka meni yömyöhään.

11. Ann Aguirre: Grimspace. Tämä kuuluu kategoriaan "Monta kertaa olen yrittänyt jo lukea, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle".

12.  Nalini Singh: Slave to Sensation. Singh on yksi paranormaalin romantiikan suurista ja häpeäkseni myönnän, etten ole saanut häneltä luettua vielä kirjaakaan. Jos siis jo tänä vuonna asia korjaantuisi!

Sellaisia kirjoja. Osallistutteko itse Hyllynlämmittäjä-haasteeseen ja millä logiikalla valitsitte kirjanne?

Tämän vuoden suunnitelmia

Hauskaa uutta vuotta!

Kirjablogeissa käydään läpi kirjavuotta 2017, mutta valitettavasti minulle vuosi tulee kirjojen osalta jäämään aikamoiseksi kysymysmerkiksi. En nimittäin ensimmäistä kertaa n. 15 vuoteen kirjannut lukemiani kirjoja ylös oikein mitenkään.

Olen pitänyt lukupäiväkirjaa 2000-luvun alusta lähtien ja muistikirjoja on ehtinyt vuosien aikana kertyä jo 7 kappaletta. Kaikista lukemistani kirjoista ei ole aina ollut ihan yhtä helppoa kirjoittaa, mutta myös ne kirjoitushetkellä turhalta tuntuvat tekstit ovat yllättävän hauskaa luettavaa sitten vuosia myöhemmin.

On myös mukavaa palata ajassa taaksepäin ja katsoa, että mitäs minä siitä Jane Eyresta olinkaan mieltä silloin 10 vuotta sitten ja muuttuuko lukukokemus ajan saatossa. Lukupäiväkirjoista voi myös seurata lukutottumusten ja kirjamieltymysten muutoksia. Edelleen ihmettelen sitä, että olen joskus lukioaikoina jaksanut kahlata läpi esim. Umberto Econ Edellisen päivän saaren, joka edelleen muistuu mieleeni aika raskassoutuisena lukukokemuksena ja johon minulla ei välttämättä olisi kärsivällisyyttä nykyään ollenkaan.

Taukovuosi luettujen kirjojen kirjaamisesta kertoi minulle ainakin sen, että tämä on tietoa, jota edelleen haluan laittaa muistiin. Koska 80-luvun lapsena olen nähtävästi loppuelämäni sen verran analoginen, että sähköisessä muodossa oleva blogi ei tehtävään jotenkin riitä, päätin korkata lukupäiväkirjan nro 8. Olen varma, että Las Palmasista ostetun Paperblanksin sivuja tulee olemaan ilo täyttää.

Myös Helmet-lukuhaaste tälle vuodelle kiinnosti sen verran paljon, että päätin ottaa siihen osaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Blogin hengen mukaisesti yritän suorittaa sen mahdollisimman pitkälle romantiikkagenreä lukien. Onneksi genrestä löytyy teemoja niin moneen lähtöön, että pienellä mielikuvituksella pitäisi kirjakandidaatti löytyä kohdista suurimpaan osaan. Osa kohdista tosin vaikuttaa aika haastavalta ihan mitä genreä lukien tahansa, mutta mikäs sen hauskempaa.

Kirjavuosi 2018 vaikuttaa minusta oikein jännittävältä ja innostavalta. Miltä teidän vuotenne näyttää?